Oli aika ammoinenki,
uniaika unohettu,
kaukoaika kammottuki,
mennyt mieli menetetty.
Sit tiesin sit taisin,
sit kauvan akttelinki,
Sit elin elmni
koinpa kuolla kuolemani
Mit tiesin, mit taisin?
Jotta saatoin kerran kuolla,
tyty vastaan hangotella.
Mit tiesin mit taisin?
Mit lienin taittamatta?
Mik Miunki vahvaks' saatto?
Kerro miulle, sitten tiin.
Onko kasvot ihtelleni,
kehtailenko niit kahtoo?
Onko kasvot ihtelleni,
tunnenko sen naamakseni?
Onko kasvot ihtelleni?
Jotta saatoin kerran kuolla,
tyty vastaan hangotella.
Taivaankannet paukutella,
kirjokansi kalkutella.
Taivaankannet paukutella,
kirjokansi kalkutella.
Eli kauvan, kauvan kahtoin,
kauvan saatoin tunteakki,
kovan koulun kiskuella,
kovan varren vnkytell.
"Miul on kasvot isolleni,
miull on kasvot emolleni"
Yhyt tumma minnuu verhoo,
kauhut paljo pelottelloo,
mutta piv paistaviki,
koittaviki risukasahan.
