Kerran kuljin yössä korven,
lepikossa pilpattelin,
öitsilempi mielessäni
levotonna mieletönnä
mettänpeittoon niinpä jäihen
kaotuimpa maitten alle
Sillä laulaa luikuttelin
soitin soittoo suuna päänä
On se mieleen siellä alla
mettänpeiton valtiaalle
vuoren alla vanha voima
tammen alla suuri mahti
Enpä tiennyt enpä tainnut
päivän kulkuu tutkannutka
enpä tainnut enpä tiennyt
missä lienin missä lauloin
Kauvan lauloin, kauvan soitin
kauvan lauloin runojani
Meni mieli muille maille
kiihko kauvaksi katosi
Ikiunho vuoren alla,
ikijätti tammen alla,
Sielt kun viimein poises päasin,
perkoille pirttiseeni
unimuisto mielessäni,
pelko pieni pääkopassa
Kerroin kullasta, kerroin ajioista
kerroin, paikoista käskemäti,
Lauloin kullasta lauloin ajoista
Lauoin kenkään pyytelemäti
English:
Once time I walked trough wilderness by night
I went through an alder forest
Nocturnal love (?) in my mind
I felt uneasy, frantic
There I fell in mettänpeitto
I disappeared under the lands (note: I'm not sure about this translation...)
Here I sang [a lot]
I played an instrument madly
He feels satified here down
He is the master of mettänpeitto
The old power under mountains
The great might under the oak
I didn't know, I couldn't
I didn't follow how the day went (note: I'm not sure about this translation, eithet)
I didn't know, I couldn't
[I didn't know] where I was, where I sang
For long time I sang, for long time I played [an instrument]
For long time I sang my poems
My mind went away to other lands
The frenzy flew away
Eternal oblivion under the mountain
Under the giant, eternal oak
When I finally got away there
I went back my house
The dreamy memory in my mind
A little fear in my head
