Mithn tuostakin tulevi, tulenhengen helpehist?
Takoiskun tuoksinasta, vasarasta vaskisesta?
Taon totta taakakseni, unhon unta unskokseni,
hopiaista hoivakseni, vaskivartta viereheni.
Ihminen on liian hento, naisenpuoli liian heikko,
helposti se tuhoutuvi, kukistuvi, haurastuvi.
Tm naikko, oma eukko, kaikin puolin on ikuinen,
sihkyvmpi aamunkoittoo, maailmoja kestvmpi.
Ei hn ilmoisna ikn Kultanainen kaunoiseni
Jt hn ei minnuu yksin, vaskineito vertaiseni.
Pakisevat yhdet paljon, toiset tyhji panevat,
arvelevat vaimoani, kadehtivat kultiani.
huhuilevat hulluksikin, ja mielipuolena pitvt.
Kansa kulta miulla ompi, vaimo vahva vaskest' luotu.
Ei hn ilmoisna ikn Kultanainen kaunoiseni
Jt hn ei minnuu yksin, vaskineito vertaiseni.
Taon totta taakakseni, unhon unta unskokseni,
hopiaista hoivakseni, vaskivartta viereheni.
Ihminen on liian hento, naisenpuoli liian heikko,
helposti se tuhoutuvi, kukistuvi, haurastuvi.
Tm naikko, oma eukko, kaikin puolin on ikuinen,
Jt hn ei minnuu yksin, vaskineito vertaiseni.
Tajuan nyt senki viimein, nyt sen kaiken ymmrrnki,
otan rauan, temmon tulta, turmioksi kultanaisen.
