Katson maahan huoraa loppuun kytetty
lyty, siemennesteell kyllstetty
Paatunutta, kylm, taipuvaista tahtoa
Taantunutta, tyhj, itnt hahmoa
Houreen ja harhan viipyvn nin yh vaatteissaan
puettuna hopeaan, kultaan, loistoon ja kunniaan
Verisimmn hpisynkin hetkell nin kasvoillaan
onton, elottoman tuijotuksen ylenkatsoessaan
lvistvn kaiken lihan, kaiken elmn,
ihmisarvon ksitteen tyhjksi tekevn
Esineeksi riisuu lihan mielikuvistaan
Yltkyllisyyden tyhj maljaa tarjoaa
Kiihkolla tutkin tunteidensa kuolemaa
Vell raastoin auki makuuhaavojaan
Harmaa nahka, kuivat suonet aukeaa
sylkien toukkia, ei verta virtaavaa
Kauan kulunut on kiduttajan hurman huipusta
Lojunut on liha esineen elon hahmossa
Kauas kutsuen viimeinen huuto kaikuu viisautta
Silti rammat raajat eivt kanna kuulleen seurasta
Ei silm kauneudelle, jota ihannoit
korvaa sanoille, joilla jumalasi loit
ymmrryst aatteelle, joka oikeuttasi palvelee
hyvksynt syylle, joka elmsi varjelee
This lyric was posted anonymously. Not yet confirmed by Book of Metal.
