Askeesin ruoska pieksee, piiska sivaltaa
Ihminen itkee tuskaa itse itsellens tuottamaa
ja nauraa ja knt veist haavassaan
ja palvoo pmr itsest irrallaan
Mielitauti riivaa lahjan kantajaa,
kun krme lapsen, elmien pois Eedenist johdattaa
Kuoreen ihmisen luo, valon tuo ja vapahtaa
Lihaan sielun sytytt ja tytt tiedollaan
Kyky vaatii pst tulkintoja tutkimaan
ja merkityksen lyt, nhd, saada sointumaan
Valolta ei suojaan salli knt kasvojaan,
kun aika viimein aidon harmonian paljastaa
Tunsinko surua, kun saavuin hnen haudalleen
ja muistin kuolemansa ksistni alkaneen?
Tunsinko sli, kun katsoin hnen kasvoilleen
haaskattua hedelm, nin siemeneni kuivuneen?
Tunsinko vihaakaan, kun savuin hnen haudalleen?
Tunsinko riemua, kun katsoin hnen kasvoilleen?
Ikn kuin hymyillen vain valvoin raatoaan
ja tunsin sielutonta tyttymyst, seesteist kuolemaa...
This lyric was posted anonymously. Not yet confirmed by Book of Metal.
