[K. Viikate]
Ei paina mielt vaikka hengetn, huomenna hengetn
olisin nukkumassa nurmen alla
Niin kovin kaivomme on vedetn, ontto ja vedetn
ei lydy tilkkaa edes raapimalla
Kun kaivaa routamaasta onneaan
sen ymmrt vain autuaat
Ei polta huoli vaikka makaisin, selllin makaisin
suojassa viilutetun tammikannen
On sill tielln, eik takaisin, tuskinpa takaisin
palaavat jlkeen kylmn rautakangen
Kun kaivaa routamaasta onneaan
sen ymmrt vain autuaat
Suuttuisi en vaikka jo olisin, tuhkana olisin
uurnassa isoidin akkunalla
Kun riit aika ei vaik` sotisin, ikni sotisin
paineessa vkijuomain hirmuvallan
Kun kaivaa routamaasta onneaan
sen ymmrt vain autuaat
In ottaa ja voimat kuluttaa
kun matka kulkee lpi tyttyvien hautuumaiden
Kenelle kostaa ja ket kurittaa
eihn meill ole kuin ymmrryst autuaiden
This lyric was posted anonymously. Not yet confirmed by Book of Metal.
