Perikatoon suistuu sielu kyhyydessn
lihan kuoreen tilaa riivajalleen raivaten
Uhrivirta vuotaa juureen vieraan jalkojen
lhde ehtyy, kylmyys juurtuu sydmeen
Perimminen lihan heikkous likaisenharmaassa loistossaan
liitto ruumiin ja sielun pelkoon sidottu katoaa
Kielletyn, ktketyn ksityksen julki tuo
Sortaa ja hajottaa sokeuden ankean lohdun
riist ihmisen arvostaan.
Tarpeen sopuun, rakkauden laumaan,
tahdon, tavan taantuneen katraan
uhrivirta huuhtoo lihasta
saattaa varjoon tarpeensa loasta
Sen mink valitsin antaa
voi ihmissielu vain menett
Mink valitsin ottaa
ei laidunmaillaan voi saavuttaa
Edelleen henkien elm kylmn, koruttomaan kuoreensa
silti vailla janoaan, pakkomiellett, sairautta
Vieraantuen ja inhoten likaisenharmaata loistoaan
synnyinsitten kaltaisensa laumaan ja laitumeen kadottaa
Knteinen loistonsa, sanoinkuvaamaton siunaus
sen mik ei omaansa ole syrjn syksee ja kiroaa
Rajaton vapaus raiskata, riist arvojaan...
mink valitsin ottaa ei laidunmailtaan voi saavuttaa
This lyric was posted anonymously. Not yet confirmed by Book of Metal.
