Vuosien jlkeen vaelsin takaisin tutuille maille
Kartanoille, kammareihin tuhannen talven takaisiin
Nahkasiipein saattamana istuin ikiaikain reen
Kunnes sieluni kadotin saattajani siipein suojaan
Avaa synkk syleilysi, varasta varjoon sieluni
Liekkisi ly lvitseni - Todella, olen orjasi
Iltojen hurmeiseen helmaan ktkin kasvot kuolevaisen
Kirouksensa kannoiltani karkoitin kauas pimeyteen
Tunteet, ihmisyyden taakan kylmin kirouksin surmasin
Iholleni jneet jljet, arvet haavoiksi avasin
Lihaani y valoi vallan ylitse vainaan valheiden
Mdnneen ihmisen muiston haudan rell hpisin
Ikiaikain inhon laskin karitsan orjaa kaitsemaan
Sielustani vie tuo valkeus, saasta ihmiseen syntynyt
Valhein valjastettu sairaus, kurjuus kristuksen kahleiden
Saata ei kristitty saasta en maistaa elmni
En tahria totuutta kylmksi jnyt Jehova
iden kammioon ktkeydyin, herrani holviin hautauduin
Rikinkatkun keskeen kuljin, ruumiini syksi syvyyksiin
Maljaasi vereni vuosin pyh haureutta pilkaten
Uhrina hornan uumeniin vuodatin vihaa uhkuen
Liekein karaistuna katsoin nauloin lvistettyyn lihaan
Nyrn huoran heikkoudelle nauroin kteni nostaen
Kirveen, veitsen vereen kastoin vihan, raivon riivaamana
Vanhan portin varjoon painuin, paikkaan etiseen entiseen
Ktkn kadotuksen kaivoin vuoteen valkeuden lihalle
Tumma tuonpuoleinen tyhjyys, haudankaltainen hiljaisuus
Ei poltetta pivnvalon - ei nyt, ei en... Ei koskaan!
This lyric was posted anonymously. Not yet confirmed by Book of Metal.
