Talven tuulten teit matkaa halki hpistyn maiseman
Hn, joka kerran hyljttiin hangilla hyisen Pohjolan
Ikuiset arvet iholleen menneet vuodet on viiltneet
Liian paljon yt ja pivt maistoivat verta maljoistaan
Tulisija Tuonen koston yh kytee kylmyydess
Vanha viha varttunut on tuntemattoman tuvilla
Unta unohduksen uinuu laumojen massat majoissaan
Vieraasta verest tulleen luokseen laskeneet luopiot
Kyltymton jylh kiihko lietsoo liekkins loimua
Vuosi vuodelta vahvempi polte pohjoisen kunnian
Varsin kauan vartonut on autuaan aika loppuaan
Liian pitkn laupeus, lyhk viipynyt hnen vieraanaan
This lyric was posted anonymously. Not yet confirmed by Book of Metal.
