Kuusimets kuusisataa, seitsemn vain katajaa
Heti pern tuhatkunta kahdeksatta apajaa
Jos ei unen pst saa, on maattava siis vkisin
Tmn kohdan hieman toisin nkisin
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eik murikkaa
Viimein kun kovettumat kourissani katoaa
lep harteillain jo harras kirkkomaa
Uutterasti uutta piv samat silmt sulattaa
Kaivot sek kirveet aion hamaan loppuun unohtaa
Naulat neljn tuumamitan lyty pajavasaroin
Haukan katse hanskojani vartioi
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eik murikkaa
Viimein kun kovettumat kourissani katoaa
lep harteillain jo kirkkomaata matalaa
Kannan orret, kurkihirret, ristit ljymkien
kunnes laulu viimeisten kkien minutkin tavoittaa
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eik murikkaa
Viimein kun kovettumat kourissani katoaa
lep harteillain jo harras kirkkomaa
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eik murikkaa
Viimein kun kovettumat kourissani katoaa
lep harteillain jo marras kirkkomaa
This lyric was posted anonymously. Not yet confirmed by Book of Metal.
