Talvi se viimein perille lysi,
tallaamaan tuttuja tienoita kai
Talvi se viimein perille lysi,
latomaan keloja poikittain
Pihalla ulvoo se hyisin viima,
nurkissa vljiss huhuilee
hornan tuuli kuin jinen kiira,
hellasta tuletkin peittelee
kuitenkin katosta roikkumaan pantu pois
vaijan taitama himmeli on
Talvi viimein perille taisi
tuomaan juhlan talohon
Miehen mittainen kinos jo peitt,
seiniin puisiin nojailee
Miehen pikkuisen syrjn heitt,
hirsi harmait' kun syleilee
Hankia moisia nhty ei olla
seuduilla nil vuoskymmeniin
hanget moiset suosiolla
omaan rauhaansa jtettiin
vaan keskell nietosten yksinn
lyhde laitettu linnuille on
Nyt hanget korkeat suosiolla
talon rauhaa suojelee
This lyric was posted anonymously. Not yet confirmed by Book of Metal.
