Valkeat kesyt, valkeat vedet kaarisilloin
kutsuvat kaislikot, kutsuvat kaarituet illoin
Iltamme saa kuin usva uuteen lumpeen kukkaan
varoen
ja meidt kuin maisema maalataan
Vaienneet muut, vaienneet valovuotein matkat
valvovat puut, riippuvat koivut, lakkalatvat
Pllemme kyden
sallien vain kuutamon tyden
kuin varoen
ja maisema se meist kauas katoaa
Ei soisi tmn koskaan pttyvn
Ei soisi kellot murhenytelmn,
ellen taas silmini avaa pll peilin rikotun
Aaveissa vainko olet mun
Hiljainen kesy hiljalleen kyden veden selk
Min tiedn sen, ajatus jota kaikki pelk
ett kaartuis' koivut ei, ei usva koskis' lumpeen kukkaan
se mik meidt pakottaa jlleen silmt avaamaan
Ei jaksa aamu nousta alta kylmn ljylampun
viritellen vilun jousta kulkee kukin ytn yksinn
Ei soisi tmn koskaan pttyvn
Ei soisi kellot murhenytelmn,
ellen taas silmini avaa pll peilin rikotun
Aaveissa vainko olet mun
Ei soisi tmn koskaan pttyvn
Ei soisi kellot murhenytelmn,
ellen taas silmini avaa pll peilin rikotun
Aaveissa vainko olet mun
This lyric was posted anonymously. Not yet confirmed by Book of Metal.
