Kehn keskelle kahdentoista rautaisen steen.
Me totuuden ikuista siement etsivt kokoontuneet olemme, eteen ikuisuuden porttien, valoon kosmiseen.
Linnassa auringon oikeaa hetke odottaen.
Kanssa veljien, lsn jumalten.
Sdett totuuden seurataan, eptietosina tulevasta.
Portit Manalaan avataan, ajasta irtautuneena,
yhdess me tm polku kuljetaan, halki aikojen valoja seurataan.
Tn yn riitit muinaiset, saatella henget saa,
Ulos luolastoista kuoleman, kohti uutta alkua tulevaa.
Steet viimeiset auringon, kehmme vihdoin valaisee.
Nyt kutsuu voimat isien, takaa sillan tuonpuoleisen,
saleista sen ulottuvuuden, steet kohdanneet on.
Steet valaistuksen, puhtaan valkoisen kirkkauden.
Lpi kahdentoista steen, kehn keskelle kuljen.
Lpi Mustan Auringon kirkkaan valon, kehn keskell yhdistyvn.
Menneisyyden henget tuulet kuljettaa, lpi porttien aikaan meidn, todellisuuteen nyt muuttuvaan, meit voimistavaan.
Sislt tunnelin, tuon aikaportaalin ktketyn.
Ohjaa meit Mustan Auringon riitti
Sydmeni palon nyt entist vahvempana tunnen.
Olen herra tmn tilan, ajan ja paikan, nuo loitsut lausun niit tarkoittaen, sanasta sanaan niit uudelleen kertaan.
Voimat menneiden aikojen, meidt nyt piiritt, mukana tuulen ne tulivat, luolista Manalan.
Ktkist kuoleman nousivat, tarkoitustaan jatkamaan.
kuin korpit pesstn, nousivat mielemme kirkastamaan.
This lyric was posted anonymously. Not yet confirmed by Book of Metal.
