Puiden rankojen katveessa kulkee
helvetin pitk, kapea tie
suora tie, joka on
keltaisten lehtien peitossa
Sen varrella katselen lintuja,
jotka vievt osan minua
taivaalle noustessaan, lentessn sinne minne
en pse milloinkaan
Olen tyn raskaan raataja,
olen yksinpuhuva
kannan kirkkomaan multaa taskuissani,
pimeytt harteillani
Ei pse vaivainen sieluni
ikuisen kylmn kynsist,
ei pse vaivainen sieluni
ikuisen jn kourista
Yn syliss,
talvikyliss
taivas puhaltaa kylm, maa menee routaan,
jhmettyy
pimen pidoissa y pitkittyy
Kaukana siint portti
jylhn, yksinisen
myrskyjen piiskaama,
ruosteinen, yn kylmn takoma
Portin takana puiden latvat
kylpevt auringossa,
jt ajautuvat rantaan,
joki virtaa vapaana
