Sarvipll karvainen hnt
roikkuu koipien vliss
vuoren mustan sisss
se kulkee
riivi rinnan sisss
Ja sill on sisarensa
Pivnsde vankinaan
se pit sit omanaan vaan
sit uskalla ei kuin
matkan takaa tuijottaa
Ja yt yksin kulkee kaksonen
maailman loppuun asti miettien
mik on outo tunne rinnassaan
ei raukka rakkautta tunnista
Kevt ei riisu hamettaan,
odottaa valoa saapumaan
piilostaan
sill halla korpikuusen alla
vain tiukentaa otettaan
Piv riutuu vuoren sisss
nuolee haavojaan,
kuolee pois
kun ei kaksonen tahdo
ksistn pst tt kauneutta
Ja yt yksin kulkee kaksonen
maailman loppuun asti miettien
mik on outo tunne rinnassaan
ei raukka rakkautta tunnista
Kun toinen riutuu pois, heikkenee
niin toinen miettii miksi pahenee
tuo outo tunne polon rinnassa
ei raukka rakkautta tunnista
Ei silmi ny pimest
eik kulkijasta tst
varjoa lankea
Ei hengityksen huurua ny
ei jlke j kun se ky
valkoista hankea
Pivnsteen ottaa syliin
matka Tuonen kylmiin kyliin
alkaa ankea
On pime tie ja kyyti jinen
vastassa joukko tuhatpinen
kuolonkankea
