Tuhannen kerran varhasella
Pyytn lht piukupakkasella
Valkosarven viemn
Turkkipalttoon kiertynn
Kivel' isol' salasella
Pyytonnet on aneltunna
Verikarvat uhrattunna
Kalloluut kaivettunna
Riistahirvas urahtelee
Viimesen kerran avaa aistinsa
Tunteakseen kuolon polton
Ern kolkon kohtalon
Sysi korpin vietyhell
Korpeen kuusten reunahille
Teuraskatse silminns
Mieli miehen tappajana
Sielt riekon siipien alta
Pois tulen liekeist
Herra suurinkin vain nyr renki
Puupalttoo kohta mustaa maan tomua
Helkkyy helyt ja vlkkyy kolikot,
Mitp hankit maan povessa?
Itse on tapettava korvesta liha
Ja jokaisen haavansa nuoltava
Ei Korpi tartte pyytmiest
Niin kun pyytmies korpensa
Ei ukko hakkaa pakkasella
Ei jyrise mannut kuutamolla
Kivel' isol' salasella
Pyytonnet on aneltunna
Verikarvat uhrattunna
Kalloluut kaivettunna