Net minut usvassa vain hetken, katson
Pimeyteen. Surullinen, unohdettu ja yksin
Jo vuosisatoja. Olen nhnyt peikot ja niiden
Vallan tuhoutuneen. Olen nhnyt ihmisen
Tuhoaman valtakuntani. Kuolleina valittavat
Metsni puut vihaansa.
Hetken istun sammaleella laulaen surun
Suurimman ja katson kiveen ikuiseen.
Menneet ovat ajat jolloin riemuitsin ja olin
Iloinen. Nyt on jljell vain kylmt
Kyyneleet ja viha lapsiin Aatamin. Viha ja
Suru...
Minne ovat kadonneet petoni? Miss ovat
Rakkaat lapseni? Vihaan tt kuollutta
Mets, vain tyhj ihmisen jljilt...
This lyric was posted anonymously. Not yet confirmed by Book of Metal.
