Heidn silmns kiehuvat
Siit mustasta kirkkaudesta
Jossa Saatanan riehuvat
Liekit lyvt kohti taivasta
Ja se valo talven keskell
Ei tuo, ei lupaa elm
Vaan ptt aikakautenne
Sen loppua ylist
He juovat sokeutensa viini
Joka katkerana korventaa
Heidn katseensa ei kest nhd
Kerran langenneen loistoa
Verikyyneleiden tie
On vihdoin totuudessa heidn
Ja se tie on pllystetty
Orjantappuroin ja veitsin ruosteisin
Hukutan itseni siihen virtaan
Jonka juuret ovat saastuneet
Heidn naisiensa lapsivesien
Huuhtomina
Sill tst elmst
En etsi lohtua, en onnea
Kannan Hnen soihtuaan
Kuvaa Hnen vallastaan
Ja vaikka hukunkin
Nousen, tiedostaen sen
Kauttani Hnen sanansa
Kumpuavat saarnaten
Uuden valon lupausta
Herruuttansa vaatien
Kuten onkin oikeutettu
On aika nousta sarvien
This lyric was posted anonymously. Not yet confirmed by Book of Metal.
