Syksy kuin ikuisuus;
ruskaa joka ei lopu koskaan
Iisyyden odotin talven tuloa,
seppeleen valkean
maahan laskevan
Lopulta jtynyt sade peitti maan
ja lumi hautasi minut alleen
Nyt kuu piirt varjoni hankeen,
paljastaen arvet pakkasen,
roudan repimt vanhat haavat
Lapsi tuhansien jtyneiden jrvien maan
saapuvaksi odottaa
viimeist aamuaan
Vaikka aurinko jo nousi
ja valossa kylpee maa,
j minussa ei murru
sill sisllni on vain pime ja kylm
Kylm
