Suuren pimeyden varjo on laskeutunut ylle pyhien kirkkojen,
kun Saatanan mustin siivin saavuimme maillenne.
Nyt iskemme kirkkonne tuleen. Nauraen katsomme kun pyht alttarit mustuvat,
kun lieskat lyvt kristuksen kuvaan polttaen sen unohduksiin ikuisiksi ajoiksi.
Kun kalpeat kyyneleenne vierivt me iskemme teidt maahan.
Olemme nousseet sotaan valon jumalaa vastaan.
Te slittvt surkimukset jotka polvillanne itkien
kaivatte tuhkasta kadonnutta hyvyytt toivotte pian hervnne unesta.
Mutta katsokaa sill tm ei ole unta.
Tunne kuinka roihuava kirkkosi lmmitt rumia kasvojasi.
Yn tyhjyydess tuuli ulvoo susien nin raunioissa palaneen kirkon.
Puhaltaen unohduksiin kaiken sen hpen jonka kerran rakensitte.
Ja niin on oleva ett viel kerran tulevat liekit nousemaan.
Mustempana ja uljaampana kuin koskaan.
