Auki raapii ruoste, kehdossa verikiven
Sahaa irti itran, kiskoo nahan lihaa nuollen ja nauraa
Sammuu tuo kirkas loiste, kironsa sylkee
Kun huuto lakkaa kuoressa katkeruuden
Sit itkee, ei tied miksi viel el
Velloo liete lihan, alla jalkojen sinisten
Sulkee pimen, on vain kangastus tuttu kaukainen
Sammuu tuo kirkas loiste, kironsa sylkee
Kun huuto lakkaa kuoressa katkeruuden
Sit itkee, ei tied miksi viel el
Edess suuren pimen, hauras mieli kellastuu
Kun itseltn unohtuu, kun loputkin maatuu
Sammuu tuo kirkas loiste, kironsa sylkee
Kun huuto lakkaa kuoressa katkeruuden
Sit itkee, ei tied miksi viel el
